Tulosta

Matkakertomuksia

PUUTARHAMESSUILLA TALLINNASSA 24.-25.4.2010

 

Forssan Matkatoimiston ryhmä saapui Tallinnaan lauantaina klo 14.00 Viking Linen XPRS-aluksella. Bussi odotti matkaajia ja saimme kyydin Piritaan messukeskukseen. Samalla lipulla pääsi sekä puutarha- että sisustusmessuille. Suomalaisina messuilla kävijöinä Tallinnan messujen koko yllätti kaikki. Sisustusmessut olivat laajemmat kuin puutarhamessut. Nopeasti alue oli kierretty, tehty taimi-, kukka- ja siemenostokset.

 

Sitten saattoikin istua katsomaan kukka-asetelmien tekoa. Myös messuilla kävijät saivat osallistua. Sai tehdä oman kimpun runsaasta kukkavalikoimasta oman mielensä mukaan ja sai kimpun kotiin vietäväksi. Siellä syntyi monenlaisia  orkideakimppuja ja tulppaaniasetelmia.

 

Sisustusmessujen puolella näki tutusta suomalaisesta tyylistä poikkeavia keittiöratkaisuja ja sisustuskokonaisuuksia. Alla olevat matot olivat pieni osa mitä erikoisempia nukkamattoja kohokuvioineen.

 

 

Kultaa ja kimallusta, kristallikruunuja ja toisenlaisia hyllyratkaisuja. Tallinnan puutarha- ja sisustusmessut oli nähty ensimmäisenä päivänä. Reval Hotel Rentralissa hyvin nukutun yön jälkeen matkalaiset hajaantuivat sunnuntaina omille suunnilleen. Toiset kävivät Kumun kulttuuri- ja taidekeskuksessa seikkaillen yleisillä kulkuneuvoilla, osa tutustui mm. Nigulisten kirkkoon. Osa teki löytöjä Keskustorilla ja muutama nautti Tallinnan kauneushoitoloiden monista palveluista.

Bussi haki meidät myöhemmin hotellin edustalta ja innokkaimmat saivat vielä sataman läheisyydessä tehdä viimeiset ostokset. Viking XPRS lähti klo 16.30 ja Helsinkiin saavuimme klo 19.00. Kivistön bussi kuljetti matkalaiset kotipaikkakunnille auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.

Ensi keväänä teemme taas uuden matkan Tallinnaan. Onko silloin kohteena kartano, taidekeskus vai uusi kauppakeskus? Seuraa myös ensi keväänä nettisivujamme ja ilmoituksiamme niin tiedät, mitä tapahtuu!

Kuvat ja teksti: Hannele Temonen

 

 

ERILAINEN KEVÄTMATKA AMSTERDAMIIN ********* 


TUPLAMATKALLA  TULPPAANIMAASSA


Kun talvipakkasilla haaveilin keväisestä matkasta Hollantiin, en osannut arvata, millainen huhtikuinen seikkailu edessäni olikaan.  Kolmipäiväinen matka alkoi lennolla Helsingistä iloiseen Amsterdamiin.  Perillä opas ja bussi odottivat reilua kahtakymmentä matkalaista kaupunkikiertoajelua varten.  Sää oli mitä parhain ja iltapäivä huipentui jokilaivaristeilyyn.  Saimme siis tutustua paikallisväestön elämänmuotoihin sekä vanhoissa kerrostaloissa että asuntoveneissä.  Aikaa ostoksille ja omatoimisiin tutustumiskäynteihin oli riittämiin.

 

Huippukokemus oli valtava Keukenhofin kukkapuisto loman toisena päivänä.  Hyasinttipellot olivat täydessä loistossaan ja tulppaanit availivat ujosti nuppujaan.  Kirsikkapuut kukkivat, aurinko paistoi ja kevättuuli hyväili kasvoja.  Elimme päivän paratiisissa !

 

Raikas maalaismaisema helli meitä vielä kolmantenakin päivänä, kun piipahdimme pienessä tuulimyllykylässä.  Maukkaat juustot ja pannukakut hellivät vatsojamme ja myös puukenkien valmistus tuli varsin tutuksi.  Autuaina saavuimme illansuussa Shipholin lentokentälle ja jätimme kiitolliset jäähyväiset mainiolle oppaallemme.  Sinivalkoinen lentokoneen kaartoi lähtöportille ja onnistuneen matkan jälkeen olimme valmiita palaamaan arkeen.

 

Vaan kuinkas kävikään! Kaksituntisen paluulennon asemasta paluumme kotiin kestikin pisimmillään neljä vuorokautta.  Euroopan lentokentät suljettiin Islannin tulivuorenpurkauksen jäljiltä taivaalla leijuvan tuhkapilven vuoksi, emmekä koskaan päässet nousemaan paluulennolle. Alkoi siis taistelu kotimatkan järjestymiseksi muulla tavoin.  Aluksi jonotimme uutta paluulippua lentoyhtiön palvelupisteessä tunti tolkulla.  Palvelutiskille emme saavuttaneet, vaan sekin suljettiin ja matkustajat saivat tyytyä lentoyhtiön puhelinnumeroon, joka pysyi ja pysyi varattuna.  Sinnikkään jonotuksen jälkeen onnistuin saamaan itselleni ja matkakumppanilleni  uuden lennon kolmen päivää myöhempään ajankohtaan.  Jälkeenpäin selvisi, ettei sitäkään lennettäisi, sillä sakea tuhkapilvi esti lennot vielä monta päivää tapahtuman jälkeen.

Keskiyö lähesty ja vielä puuttui yösija. Kahdenkymmenen muun kanssamatkustajan tilanne oli vieläkin huonompi.  Paluulennosta ja yösijasta ei ollut tietoakaan.  Rahat oli miltei käytetty, lääkkeet lopussa ja kielitaito ei riittänyt järjestelyihin, joita nyt tarvittiin. Päätimme siis pysyä ryhmänä yhdessä ja tukea toinen toisiamme.  Alkoi kuumeinen mielikuvituksen ja luovan hulluuden käyttö.  Kaipasimme kaikki lepopaikkaa, huopaa, ruokaa ja juomaa. Kun useita eri vaihtoehtoja oli mietitty, päätin kääntyä lentoaseman ensiavun puoleen ja pyysin huonetta, jonne kokoontua ja levähtää.  Auttamisen halua sairaanhoitajalta löytyi, mutta esimies ei antanut lupaa majoittaa meitä mihinkään.  Vetosin humanitääriseen hätätilanteeseen.  Hoitaja heltyi ja etsimään internetistä lähihotelleja ja tiedusteli niistä puhelimitse vapaita huoneita.  Siunattu apu löytyikin vihdoin maaseudun rauhasta, jonne matkasimme neljällä tilataksilla koko porukka.

Tuossa vaiheessa olin jo saanut myös yhteyden kotimaiseen matkanjärjestäjäämme ja he lupasivat heti aamutuimaan lähteä selvittämään paluutamme Suomeen maitse.  Yö oli siis pelastettu ja jäimme toiveikkaina odottamaan aamun uutisia ja se kannatti.  Ammattitaitoisen matkanjärjestäjän avulla meille järjestyi vielä yksi yö Amsterdamin humussa sekä tasokas bussikuljetus kahdella kuljettajalla Tukholmaan.  Pitkä 18 tunnin ajomatka sujui ihmeen hyvin parista varsin lyhyestä pysähdyksestä huolimatta.  Näimme Saksassa kukkivat valkovuokot, Tanskan upeat sillat ja Ruotsin  kotoisalta tuntuvan tumman kevätyön.  Värtan satamaan saavuimme täsmälleen suunniteltuun aikaan  aamuviideltä.  Onnekkaita olimme edelleen, sillä matkatoimisto oli onnistunut varaamaan meille viimeiset hyttipaikat laivalta.  Aamiaisen jälkeen saimme siis vielä nauttia makeista sunnuntaiaamun unista.

Ah, Suomen Turkua, joka odotti meitä illanhämyssä.  Kotimaa tuntui mansikkaakin makeammalta.  Useimmat ryhmästä onnistuivat vielä kotiutumaan samana iltana, mutta löytyi niitäkin, joille sujuva jatkoyhteys onnistui vasta seuraavana aamuna. 

Tuntuu hyvältä, että seurueemme pysyi reippaalla mielellä kaikkien matkan mutkien keskellä ja matkanjärjestäjältä saimme yhteyden avauduttua parasta mahdollista palvelua. Todellinen palvelutaso kun mitataan juuri kriisitilanteissa.

Iloisena haluan nyt siis ojentaa tuplatulppaanit kaikille kotiinpaluuta järjestäneille sekä erityisesti ihanille kanssamatkustajilleni.  Teidän kanssanne seikkailusta tuli ikimuistoinen selviytymistarina, jota kelpaa muistella vielä kiikkutuolissakin!

 


Kuvat ja teksti: Leena Pommelin-Andrejeff
 
 
 
 

 

 

 

Norja **************************************
 

Kalastus– ja ruokaelämyksiä Norjassa - uutta oppimassa Grotaværin leirikoulussa

Elokuisena aamuna joukko rohkeita Oulun puolen maa- ja kotitalousnaisia miehineen sekä muutama kalastusseuran jäsen pakkasi reppunsa ja nousi retkibussiin. Ensimmäisen Päivän urakka oli matka Muonioon. Toisen päivän taival Harstadiin tarjosi jo lupaavia vuono- ja vuorimaisemia.. Kolmannen päivän aamuna hankimme tarvittavat raaka-aineet lähikaupasta ja kylmäsavulohta ja silliä rannan kalakaupasta. Matkalla leirikouluun poikkesimme lounaalla 1500-luvulta peräisin olevassa Røkenesin kestikievarissa. Pääruuaksi saimme jo vähän esimakua tulevasta, höyryssä kypsennetty ruijanpallas maukkaan kastikkeen ja kasvisten kanssa oli herkullista.

 

Kalakurssit Norjassa 

Grøtnværin leirikoulu sijaitsee Grytöyan saarella vajaan tunnin matka päässä Harstadista sisältäen 15 minuutin lauttamatkan. Aloitimme kalakurssin kalastusretkellä Andfjordenille ja tarkoituksemme oli kalastaa värkit illallistamme varten. Kapteeni apupoikineen ja 50 jalan kalastusvene Skarvhausen odotti meitä rannassa. Suuntasimme kauemmaksi merelle ja pian rannan talot näyttivät tulitikkulaatikoilta vuorien kupeissa. Veneen laidassa oli kolme pitkäsiimakelaa, juksaa, joita laskimme vuoron perään meren pohjaan aina sadan metrin syvyyteen. Pikkuhiljaa ensimmäiset seitin vonkaleet ilmestyivät näkyviin. Kalat pois koukuista, teurastus ja koukut taas pohjaan. Jokainen sai kokeilla kalaonneaan ja lämmitellä välillä veneen hyteissä. 

Kaikkiaan kalakoppaamme kopsahti 23 kalaa ja sehän oli melkein tarvittava määrä illallistamme varten. Kuulimme, että tähän aikaan vuodesta tällaisella ilmalla seiti on tavallisin saalis näistä rantavesistä.  

Rannalla menimme sisälle lähes sata vuotta vanhaan ”suuliin”, jonka uumenista löytyi kalanperkaustilat ja yläkerrasta pöydin ja penkein kalustettu suuri sali keittonurkkauksineen. Aluksi saimme seurata norjalaista kalanperkausta. Leirikoulun rehtori, kalastajan poika, Drygve Larssen näytti meille kuinka sutjakasti seiti fileoidaan ruodottomaksi ja hetkessä koko saaliimme oli siistejä fileitä. Kurssipaikalla yläkerrassa meitä odotti myös puna-ahvenfileitä ateriaamme varten. Yhdessä loihdimme aineksista norjalaisia kalaruokia lisukkeita ja jälkiruokaa unohtamatta. Norjalaiset alkupalat syntyivät kylmäsavulohi-keltuaisseoksella täytetyistä munanpuolikkaista. Kalapullat, keitetyt seitifileet ja paistetut puna-ahvenet saivat seurakseen porkkanoita ja Mandel- perunasosetta. Muusi syntyi melkein itsestään ja vahigossa, sillä puikulaperunat ovat Norjassakin jauhoista laatua. Vaniljaiset vohvelit mansikkahillon ja Rømmen – hapankerman ja kahvin kera yhdessä kynttilöiden ja auringonlaskun kanssa kruunasi onnistuneen opiskelumme.  

Norjalainen ahvenkeitto

1 - 2 porkkanaa 4 perunaa 
2 - 3 sipulia voita tai margariinia 
2 rkl vehnäjauhoja 
2 kalaliemikuutiota 
tabascoa 
2 tl rakuunaa tai basilikaa tai molempia 
1½ l vettä 
1 punainen paprika 
600 g fileoitua puna- ahventa (tai ahventa) 
2 dl kermaa tai maitoa suolaa 

Leikkaa porkkanat, perunat ja sipulit tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Lisää kattilaan niiden päälle mausteet ja vesi. Pane keitto kiehumaan liedelle miedolle lämmölle. Sekoita rasva ja jauhot tahnaksi ja lisää se keittoon pieninä nokareina. Sekoita ja keitä noin 5 minuuttia. Leikkaa paprika hyvin ohuiksi suikaleiksi ja lisää keittoon yhdessä ahvenpalojen kanssa. Keitä hiljalleen noin 5 minuuttia. Lisää kerma, tarkista maku ja tarjoa hyvän leivän ja sitruunalohkojen kanssa. 

Kuvat kurssilaisten albumeista 
Teksti: Helena Lahdenperä